Kansallisarkkitehtimme Alvar Aalto on edistänyt elokuvakulttuuria Suomessa perustamalla nuorena Suomen I. elokuvakerhon ja suunnittelemalla elokuvateattereita. Vanhoilla päivillään hän on kuitenkin myös edesauttanut rakennusperinnön hävittämistä suunnitellessaan Akateemisen kirjakaupan talon Suomen kauneimman elokuvateatterin tilalle.
1929: Jyväskylän suojeluskuntatalon elokuvateatteri
Jyväskylän suojeluskuntapiirille päätettiin vuonna 1925 rakentaa keskustalo, jonka suunnittelutehtävä oli erityisen laaja. Arkkitehtikilpailussa nuoren Alvar Aallon kilpailuehdotus ”Intra Muros” sai toisen palkinnon, mutta rakennus päätettiin toteuttaa kuitenkin Aallon suunnitelmien mukaan. Rakennukseen oli sijoitettu kauppahalli, elokuvateatteri, suuri juhlasali näyttämöineen, ravintola ja suojeluskuntajärjestöjen toimistotilat. Rakennuksen ja sen sisältämän elokuvateatterin suunnitelma sijoittui vaiheeseen, jolloin Aalto oli siirtymässä klassismista funktionalismiin. Aalto havitteli ei-monumentaalista, rationaalista elokuvateatteria. Hän tiesi, että varsinkaan amerikkalaiset, joiden salit olivat ylenpalttisia ja sensaatiohakuisia, eivät tästä pitäneet.
Aallon mielestä katsomon sensaatioarkkitehtuuri ei pystynyt kilpailemaan valkokankaan kanssa, jolla oli joka viikko tarjolla jotakin uutta.
Valitettavasti rakennukseen on historian saatossa tehty paljon muutoksia ja alkuperäinen huonejako on lähes täysin hävitetty. Rakennukseen on toteutettu suuri peruskorjaus (valmistunut 2020) ja julkisivut sekä ns. juhlakerros on palautettu lähelle alkuperäistä asua.
Lähteet ja kuvat:
https://www.alvaraalto.fi/arkkitehtuuri/jyvaskylan-suojeluskuntatalo/
https://visitjyvaskyla.fi/kohteet/suojeluskuntatalo-1926-29-valtiontalo/
https://villesuhonen.net/projektio-ja-alvar-aalto/
1933: Elokuvakerho Projektio
Alvar Aalto ja Nils Gustav Hahl perustivat Suomen ensimmäisen elokuvakerhon, Projektion, vuonna 1933. Aalto ja Hahl tutustuivat elokuvakerholiikkeeseen Pariisissa. Aalto ja Hahl totesivat:
Suomessakin pitäisi kasvattaa elokuvayleisöä arvostamaan elokuvaa myös taiteena.
Mukaan perustajiksi tulivat myös Hans Kutter, Valentin Vaala, Nyrki Tapiovaara ja Teuvo Tulio. Elokuvakerho Projektio toi maahan itse valitsemiaan elokuvia, ja kerho sai esittää jäsenilleen myös sensuurin kieltämiä elokuvia. Marraskuussa 1934 jäseniä hankittiin näyttämällä koe-esityksenä René Clairin Entr’acte.
Elokuvakerho joutui melko nopeasti Etsivän keskuspoliisin tarkkailun alaiseksi, koska toimintaa epäiltiin vasemmistolaiseksi. Elokuvakerhon toiminta päättyi 1936, ja seuraajia saatiin odottaa aina 1950-luvulle saakka.
Lähteet:
Kurkela, R, Miettinen, T. (2007). Suokylän Broadway. Jyväskylä. s. 126.
https://sananvapauteen.fi/artikkeli/61
1957: Kulttuuritalo / Bio Alppi
Alvar Aallon toinen elokuvateatterisuunnitelma toteutui vuonna 1957 valmistuneessa Kulttuuritalossa, jonne hän suunnitteli 287-paikkaisen elokuvateatterin. Rakennus suunniteltiin Suomen kommunistiselle puolueelle kulttuurin monitoimitaloksi, joka jakautui toimistosiipeen, yhdyssiipeen ja konserttisalisiipeen. Konserttisalisiiven tärkeimmät tilat olivat 1500 henkilöä vetävä sali, ravintola ja pieni kellarikerroksen elokuvateatteri jota nykyään käytetään kokoustilana. Jo ennen virallisia vihkiäisseremonioita rakennuksen pienessä salissa avattiin elokuvateatteri Alppi. Avajaisillan elokuvana esitettiin T.J.Särkän Juha (1956), joka oli historiallisesti tärkeä Suomen ensimmäinen värillinen pitkä näytelmäelokuva.
Alpin ovet suljettiin 1961. Myöhemmin salissa on toiminut Alppi-Studio, jossa on äänitetty muun muassa Olavi Virran, Hectorin ja Kirkan tuotantoa.
Kuvat ja lähteet:
Hilapieli, U. (2021). Kino-Suomi. Slovenia. s. 381
https://visit.alvaraalto.fi/fi/kohteet/kulttuuritalo/
1969: Stockmannin kirjatalo
Rakennusperinnön hävittämisen kannalta Kino-Palatsin tapaus on yksi kaikkein ikävimmistä. Kino-Palatsi purettiin vuonna 1965, kun Suomi-Filmi luopui omistamastaan kiinteistöstä ja tilalle tuli Alvar Aallon suunnittelema Akateeminen kirjakauppa tai ns. ”Musta laatikko” vuonna 1969. Monet helsinkiläiset olivat ja ovat vieläkin pahoillaan siitä, että kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus purettiin.
Helsingin vanha Kino-Palatsi oli Suomen komeimpia elokuvapalatseja. Teatterin suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Valter Jung ja Emil Fabritius. Salin kummallakin sivulla oli viisi aitiota ja kookas parveke. Parhaat taiteilijat ja rakentajat osallistuivat Suomen komeimman teatterin toteuttamiseen. Valkokankaan yläpuolella oli kolme koristeellista esirippua ja salikorkeutta peräti 14 metriä.
Kino-Palatsin salia pidettiin yhtenä Euroopan kauneimmista, joten sen säilyttäminen osana Kirjataloa olisi voinut olla kaupallinen menestys, muodostaen poikkeuksellisen kulttuurikohteen Helsingissä. Säilyttämistä puolsi sekin, että Kino-Palatsi sijaitsi tontin sisäosassa. Kadunvarsirakennukset olisi voitu joka tapauksessa rakentaa nykyisen kaltaisiksi. Purkamisen aikoihin Kino-Palatsista oli vireillä myös suojeluesitys.
Lähteet:
Hilapieli, U. (2021). Kino-Suomi. Slovenia. s. 288-291
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002842022.html?share=ec9f1626c38b6fedf3e2002cfc74cf68
Ihmeelliset Kinot 