70-luvulla ja 80-luvun alussa pelättiin tv:n ja videon syrjäyttävän elokuvateatterit. Kävikin niin että nämä eri katsomistavat toimivat hyvin rinnakkain meidän elämässämme ja tukevat erilaisia tarpeita. Ihmisten elämyshakuisuuden ja digitalisaation myötä elokuvateatterit ovat alkaneet jälleen keräämään yleisöä.
Tänäpäivänä kotiteatterit ja elokuvien streamauspalvelut sekoittavat tätä vertailua hieman, mutta pääpiirteissään tämä television ja elokuvateatterin ominaisuuksien vertailu vuodelta 1996 toimii tänäkin päivänä.
Televisio
Pieni ruutu
Yksityinen tila
Ohjelmien toimitus
Valaistu huone
Toissijainen, vähän keskittymistä
Hajanainen
Näyttää kaiken pienempänä
Epäsuora hinnoittelu
Päivittäin läsnä
Jatkuva ohjelmisto
Ei riippuvainen katsojamääristä
Kansallisempi, paikallisempi
Suuntautunut tähän hetkeen
Laajasti tietoa, kulttuuria ja viihdettä
Todellisuutta, huolia
Etäinen, rationaalinen
Lähikuvia, zoomauksia ja liikettä
Kohdistuu kasvoihin
Sarja
Kohtuullinen kuukausihinta
Vähän etukäteistietoa
Koko yhteiskunta yleisönä
Elokuvateatteri
Iso kangas
Julkinen tila
Sosiaalinen kokemus
Pimeä huone
Ensisijainen, kaikki aistit käytössä
Syventävä
Näyttää kaiken isompana
Suora katsojakohtainen hinnoittelu
Pako jokapäiväisestä elämästä
Yksittäinen näytös
Riippuvainen katsojamääristä
Kansainvälisempi
Ei ole ajankohtainen
Pääosin viihdettä
Fiktiota, tarinoita
Samaistuttava, tunteellinen
Laajakuvia, seurantaotoksia
Kohdistuu kehoon
Yksittäinen tarina
Korkeahko hinta per näytös
Tietoa tarvitaan valinnan perustaksi
Kohdistettu yleisö
Lähde: Hoffman, K. (1996). Electronic Cinema – On the Way to the Digital. Cinema Futures: Cain, Abel or Cable? The Screen Arts in the Digital Age
Ihmeelliset Kinot 